Herattiin aamulla aikasin, mut sattuneista syista meen lahto Bako National Parkkiin vahan venahti...
Paastiin kuitenkin perille, ostettiin liput puistoon (jotka maksoi yllattain enemman kuin oltiin kuultu ja luultu:D), ja sitte hypattiin pieneen moottorilla parraavaan veneeseen.
Oli aikamoinen kokemus istuu siina pienes paatissa kun venemies pisti moottorin taysille ja lahdettiin kiitaan vihreana kimaltelevaa leveaa jokea pitkin kohti tuntemattomia trooppisia sademetsasaaria kilometrien paassa edessa.
Sellaista hetkea ei voi kuvilla tai sanoilla yrittaa selittaa, vaan jokaisen pitaa kokea se itse. Tuntui, kuin olisi itse jossain matkailu tai luonto-ohjelman patkassa. En usko, etta vastaavaa hetkea voi tulla eteen kovin montaa kertaa elamassa.
Kun paastiin perille, meita jo "odotteli" lepopaikalla useita apinoita istuskelemassa penkilla. Olivat heti kauhean kiinnostuneita kun saavuttiin paikalle. Otettiin kamera kateen ja annettiin apinoiden poseerata. Sit lahdettiin ettiin sita polkua sinne viidakkoon.
Matkalla polkua etsimaan nahtiin rapuja rantahiekassa, ja sitten viidakon laitamilla kayskenteli yks partasika.
Meita kohtasi yllatys. Olin ainakin itte odottanut leppoista, mut toki jokseenkin melko hikista patikointia vehreassa viidakossa. Noh, kavipa ilmi, etta toi patikointi tuolla sademetsassa oli sellaista etta piti ikaankuin nousta jyrkkaa vuorta kohtisuoraa ylos milloin pienilta ja sammaleten liukastimilta kivenlohkareilta toisille hyppien, milloin juurakkojen seassa ylospain hyppien ja milloin huteria lahoja tikapuita. Kadensijaa ei pahemmin missaan ollut, mistaan ei saanut otetta. Matkanteko oli todella vaivalloista, hidasta, raskasta ja hikista. En ole elaissani hikoillut niin paljon kuin tanaan. Eika mikaan oo tuntunut yhtaan niin raskaalta fyysisesti.
Viidakossa porras paljon punaisia isoja ampiaisia, jattilaismuurahaisia ja apinat kirkui puissa. Ei kuitenkaan keritty muita elukoita bongaan kun piti lahtee takas pain taivaltaan, kuin aika kavi vahiin.
Mentiin odotteleen et venemies tulee hakee meita, ja apinat yritti varastaa meiden repusta, ja sit kun Tuomas suojasi reppua nii yks apina penkilla Tuomaksen vieressa alkoi sahista aika karmivasti. Tyhma apina. :D
Oli laskuvesi ja venemies ei paassyt lahellekaan sita laituria johon oli meidat jattanyt. Meen piti kavella ainakin kilometrin verran porottavan auringon alla pitkin hiekkarantaa ja sitte piti ottaa kengat ja sukat pois ja kahlata veneeseen.
Vitutti kun olin laittanut kiireessa jalkaan ainoat pitkat housuni jotka otin mukaan tanne reissulle, ja ne perkeleet ei joustaneet ollenkaan haaroista. Oli aikamoinen taidonnayte hypata sinne veneeseen sen korkeen reunan yli. Pelkasin etta housut ritsahtaa haaroista rikki. :D
Venemies kuskas meet takasin sinne ns. paamajalle jota lahdettiin veneella tonne viidakkoon. Noh, viimeinen bussi oli mennyt jo Kuchingiin, mut joku vanha aijankappana koitti kovasti hossottaa meille jotain.
Lopulta kavi niin, et paadyttiin sen pakettiautoon istumaan ja se lupas heittaa meidat takas Kuchingiin, toki tuntuvaa maksua vastaan.
Mies ajoi kuin mika, meinas jaada siina ainakin pari mopoilijaa alle, ja torvi soi kokoajan ja komeesti. Tais olla auton nopeusmittari rikki, kun naytti etta vauhti olis neljaakymppia, vaikka mentiin varmaan sataakahtakymppia. Sai vahan henkensa edesta taas pelata. Pappa kehu viela etta turvavoita ei loydy paitsi hanelle. :D Kesken ralliajon pappa pysaytti pakun ja otti bensakannun ja lahti laittaan tankkiin lisaa bensaa. Oli jostain syysta naurussa pitelemista. :D
Kun paastiin takas hostelille, meen ovi ei auennut millaan ilveella ja sattu pieni vaarinkasitys kun hostellin henkilokunta oletti meidan jo lahteneen vallan hostelllista ja sit ei uskottu etta ollaan maksettu oleskeluaikamme torstai-aamuun asti. Piti siina hikisena ja paskasena alkaa ettimaan huoneesta kuittia maksusta.
Sit rojahdin vaan sankyyn ja nukahdin. Tuomas mut sit heratteli kun piti lahtee viel syomaan kun ei oltu koko paivana keritty syomaan myslipatukoita ja limpparia enempaa.
Soin ite illalliseks spagettia jossain kastikkeessa ja mahtavat 2lihapullaa sisaltyi muutenkin varsin pieneen annokseen. Oli pakko viela lisayksena ottaa pari friteerattua rapua lime-kastikkeessa. Oli hyvaa kerrassaan. :D
Huomenna herataan aikasin, viedaan pyykit pesulaan ja lahdetaan taas tonne Bakon viidakkoon, oli nii komee paikka et halutaa palata takas ja paremman ajan turvin! Mut sielta pitas paasta lahtee aikaseen pois, kun pitaa viel lahtee kaupungille ettii jostain paikkaa missa paasee tulostaa lentolippuja ja sitte kaydaa tekee viela viimeisia ostoksia, kun luultavasti tan reissun aikana ei sit enaa pahemmin mahdollisuuksia ostosten tekoon tuu. Ja pitaa kayda pankissa nostaa kateista loppureissun ajaks, kun siella saarella ei sit kay ku kateinen, mut automaattei ei oo tietenkaa ollenkaa... :D
Torstaina aikaisin aamulla Kuchingin lentokentalle ja lahdetaan sit Johor Bahruun, jossa yovytaan yks yo. Hotellikin on jo varattu, mut ollaan siittakin jo saatu kuulla kaikkia kamalia kauhujuttuja, et se on ihan hirvee paikka ja siel varastetaan kaikki ja asiakaspalvelu on todella kehnoa jne...
Sielta bussilla Mersingiin ja sielta ja lautalla Pulau Tiomanille, jossa pitaisi olla siis perjantaina perilla. Siella sit 2viikkoa, sit yhdeks yoks Mersingiin ja sielta bussilla Kuala Lumpurin keskustaan, sielta jollakin? kyydilla KLCC:n lentokentalle (70km matka), sielta lentaen Singaporeen ja sielta Helsinkiin ja sielta 7tunnin vaihdon jalkeen Tampereelle.
Viela on vahan reissaamista jaljella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti