Kylma olut maistuu ihan hyvalta, vaikka aiemmin en oo juurikaan oluesta valittanyt, vaan oon ollut lonkero-naisia. :D
Tanaan heratyskello pirahti korvia vihlovaan sulosoituun seitsemalta aamulla. Ma jain petiin nukkuun ja Tuomas koitti mua aikansa saada hereille, mutta en jaksanu nousta. Jonkinajan paasta kampesin hereille ja tehtiin aamutoimet.
Sit alettiin ettii taksia tarkoituksena lahtea Semenggoh Wildlife Centeriin katsomaan orankeja. Taksi saatiinkin aika vaivattomasti.
Itse paikanpaalle saavuttaessa hetin alettiin tiiraileen viidakossa ymparillemme ja kas - muutama oranki roikkui puiden oksilla ja kiipeili koytta pitkin. Yks soi banaaneja. Kun kaivettiin kamera esiin, orangin lahti koytta pitkin pinkomaan pakoon toiselle puolelle viidakkoa. Muutama kuva tosin ehdittiin napata.
Ajateltiin lahtea peremmalle viidakkoon ja mitas sitten tapahtuikaan...vastaan tuli aita, joka ilmoitti ettei vierailla oo oikeutta jatkaa pidemmalle. Onneks siella viidakko-aukealla oli monia muitakin reitteja ja paatettiin lahtea toista kautta. Mutta siellakin vastaan tuli aita teksteineen, etta reitti on vain henkilokunnalle.
Sattumalta joku tyontekija mies tuli samaan suuntaan ja kysyttiin silta, etteiko taalla paase ollenkaan liikkuun. Mies kertoi etta orangit on vuosien varrella muutaman kerran puraisseet vierailijoita, joiden vuoksi tavallisilla tallaajill ei oo juurikaan tilaa liikkua siella viidakossa vaan on vaan pieni alue.
Pikkasen kylla harmitti! Oltiin kylla ihan odotettu jotain isoa viidakko-aluetta josssa saa rauhassa patikoida ja koittaa etsia niita orankeja ja muita metsan elaimia.
Meen reissun saldo jai muutaman orangin nakemiseen + jonkun oravan ja muutaman pikkuliskon. Ai niin, oli siella pari hakkia joissa oli krokotiileja. Niistakin yks naytti vaan joltain patsaalta, koska se oli minuuttikaupalla kita auki liikkumatta ollenkaan. Kun pian tultiin viela kurkkaan uudestaan niita krokoja, niin se oli liikkunut, joten taisi se oikea olla.
Sit kaytii juomassa colat viela siella terasilla ja lahdettiin patikoimaan muutaman kilometrin matka takas ton Orankipaikan portille. Saatiin tietaa etta sielta ei saa ollenkaan takseja mut busseja muka menee, ainakin toisinaan.
Bussipaikalla tormattiin kahteen englantilaiseen tyyppiin, toinen oli tosi vanha nainen ja toinen keski-ikainen mies. Siina vahan vaihdettiin sanoja. Siina pysakilla oli pari paikallista poikaa ja ne kyseli niilta englantilaisilta, etta ovatko he naimisissa keskenaan. En ihan ymmartanyt, minkalainen suhde niilla kahdella englantilaisella matkaajalla toisiinsa oli (olivatko siis aiti ja poika?), mutta se nainen kertoi olevansa isoaiti. Sitten ne pojat oletti etta me ollaan Tuomaksen kanssa sen naisen lapsenlapsia, saatiin koko sakki hyvat naurut. :D
Bussia ei koskaan pysakille kuulunut. Englantilaiset lahti meneen siitta jo aiemmin, paattivat lahtea kaveleen paatielle jonne olisi 30min reipas kavelymatka pikatien reunaa pitkin (ei jalkakaytavaa). Sitten tehtiin tyhma virhe. Paatettiin kans lahtea kaupunkia kohden ettiin kyytia kotiin, koska siella ei tosiaan liikkunut yhtaa takseja tai busseja, ja Tuomaksen puhelin ei toiminut. Meilla ei tietty ollaan yhtaan vetta mukana.
Karmea nakykin kohtas meita levahdyspaikalla; kuollut koira joka makasi kyljellaan tiella oikeanpuoleiset raajat kohti taivasta tosi luonnottoman nakoisena. Yh se haju. :(
Kaveltiin kilometreja toisensa peraan maaseutumaisemissa +40 helteella. Suuta kuivasi ja pyorrytti, eika missaan nakynyt taksin taksia tai bussia. Monien kilometrien jalkeen saavuttiin pieneen kylan tapaiseen paikkaan jossa oli joku baari. Henkihieverissa ostettiin taloin isoin vesipullo ja pari pepsitolkkia ja kitattiin ne kurkuistamme alas yhdelta istumalta. Paikan pitaja ihmetteli, eiko oteta mitaan syotavaa ja huidottiin vaan ettei:D Ihmiset katseli meita huvittuneina....
Takseja ei loytynyt koko kylapahasesta. Jatkettiin uhmakkaasti kavelymatkaa viela vahan eraalle ostoskeskukselle. Siella kaytiin tavaratalossa ostamassa mulle sandaalit ja lisaa sukkia. Tuomas osti omia juttujaan. Sit otettiin juotavaa koriin. Kauppakeskuksen ulkopuolella oli poliisi/vartia jolta kysyttiin saako mistaan lahistolta takseja. Se kertoi ettei, mut tilasi meille puhelimella kuitenkin ystavallisesti kyydin (jota saatiin odottaa yli puol tuntia ruuhkan takia...).
Meinasin monesti vaan nukahtaa taksiin, ja just ennenkun tultiin hostellille, taivas repesi ja maa vaan tarisi kun sademetsan rankkasade kohtasi asfaltin.
Kun saavuttii meen murjuun, tajuttiin etta ollaan molemmat ihan palaneita ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Mulla on kasivarret kyynarpaista alaspain kirkuvan punaiset, Tuomaksella niska, koko paa, kasivarret ja saaret. :D Siveltiin itseemme kaikenlaisia rasvoja ja tassa sita rapuina karvistellaan. Eipa ainkaan olla valkoisia.
Hostellilla huilattiin ja odoteltiin sateen laantumista. Ajateltiin lahtea syomaan jonnekin, mutta koska sade ei loppunut, paatettiin jattaa ruokailu valiin ja tultiin tanne nettikahvilaan lorvimaan.
Huomenna mennaan viemaan pyykkeja ainakin laheiseen pesulaan (halpaa!) ja voi olla etta lahdetaan viettamaan paivaa taas "joenrantakaupunkiin" Waterfrontiin, tallakertaa kamera kaverina. Saa varmaan upeita kuvia sielta! Mun on varmaan viela pakko ostella sielta jotain...
Ei olla vielkaan paatetty, miten ja eritoten missa aiotaan lopetella meen reissu. Mut saarelle aiotaan.
Jokatapauksessa Singaporeen on viela kerran palattava, koska sielta lento sitten lahtee 15.6. Suomeen.
 |
| Kuva otettu Kuchingin Waterfrontista, eli kaupungista joen reunalla. Vahan eri meininkia verrattuna naihin Kuchingin perus viidakko-maisemiin. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti